Elokuva-arvostelu Rita Hayworth - avain pakoon

Rita Hayworth - avain pakoon (The Shawshank Redemption) on Stephen Kingin pienoisromaaniin (Rita Hayworth and Shawshank Redemption) perustuva, vuonna 1994 ensi-iltansa saanut elokuva.
Elokuvan päähenkilö on nuori pankkiiri Andy Dufresne (Tim Robbins), joka passitetaan syyttömänä Shawshankin vankilaan lusimaan kahta elinkautista vankeusrangaistusta hänen vaimonsa ja tämän rakastajan kylmäverisistä murhista.
Alku on hänelle hankalaa, mutta lopulta hän ystävystyy toisen, vanhemman vangin Redin (Morgan Freeman) kanssa. Red pystyy hankkimaan vankilaan mitä tahansa ja juuri nämä liiketoimet tuovat heidät kaksi yhteen.
Arki vankilassa on tiukkakurista ja onnetonta, mutta toivo ei anna Andyn antaa periksi. Hitaasti, mutta varmasti hän kehittelee itselleen pakosuunnitelman ja unelman paremmasta tulevaisuudesta vapaana miehenä.
Elokuvan keskeinen teema on ystävyys. Kymmenien vuosien aikajana, jossa ystävystyneet vangit pitävät yhtä on loistava selviytymistarina. Vankilaelokuvista tuttu ja jopa hieman kliseinen "hyvä vanki vs. paha vartija"- asetelma on löytänyt tiensä tähänkin elokuvaan. Se saa katsojat asettumaan vankien puolelle. Asetelma kuitenkin toimii ja joissakin kohdissa vielä syventää kuvausta vankien lojaaliuudesta toisiansa kohtaan. Kliseisyys ja siirappisuus myös osaltaan hajottaa hyvän draaman piirteitä, mutta hyvän tunnelman ne silti saivat aikaan. Elokuva on luja kuvaus ystävyydestä hankalinakin aikoina.

Morgan Freemanin lämminhenkinen kertojaääni pehmensi joitakin tapahtumia, jolloin kohtaukset eivät ehkä toimineet niin vakuuttavasti ja tehokkaasti kun olisi toivonut. Joissain kohdissa elokuvaa taas tuntui, ettei tapahtumille jätetä tarpeeksi mielikuvituksen varaa vaan ne kerrotaan ja iskostetaan suoraan katsojan verkkokalvoille. Ehkäpä juuri siitä syystä elokuvan pituus onkin huimat 2h 20min. Pitkästyttäväksi ei elokuvaa voi kuitenkaan sanoa. Elokuvan maailmaan uppoaa ja tarina vetää mukaansa niin, ettei ajankulua edes huomaa. Erinomaiset näyttelijäsuoritukset, koskettava tarina mielenkiintoisesti kerrottuna ja loistava musiikki onnistuu selittämään osansa, miksi kyseinen elokuva on jo vuosia roikkunut IMDB:n listoilla toisena.
Aloin katsomaan elokuvaa melko kriittisin silmin, sillä en lue itseäni vankilaelokuvista pitäjäksi. Kuitenkin jo heti alussa elokuva veti mukaansa ja piti otteensa aivan loppukohtaukseen asti. Tapahtumat herättivät tunteita niin vihastumisesta kosketukseen asti. Elokuvan loppukohtauksessa, jossa Red matkusti Andyn luokse Zihuatanejoon ei voinut olla naurahtamatta kun tarina kuitenkin sai onnellisen ja iloisen lopun. Suosittelisin elokuvaa kelle tahansa, myös niille, jotka yleisesti pitävät vankilaelokuvia puuduttavana katseltavana, sillä Rita Hayworth - avain pakoon ei taatusti tuota pettymystä.

Artikkeli

EKOMATKAILU

Ekomatkailulla tarkoitetaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaista matkustelua luonnossa. Matkailija samalla saa myös ympäristökasvatusta. Ekoturisti kohtaa luonnon sellaisena kun se on ilman, että sen ominaispiirteet muuttuvat matkan aikana tai sen jälkeen. Ekoturismin piirteitä ovat lähipalveluiden käyttö, pienissä ryhmissä matkustaminen, paikallisten oppaiden käyttö, sekä matkustaminen ilman moottoriajoneuvoja.
Kansainvälinen ekomatkailuyhdistys (The International Ecotourism Society, 1990) on määritellyt ekomatkailun luontoalueille suuntautuvaksi vastuulliseksi matkailuksi, joka suojelee ympäristöä ja ylläpitää tai edesauttaa paikallisten asukkaiden hyvinvointia.
Ekomatkailu on nopeasti kasvava matkailun osa-alue. Suomessa se ei kuitenkaan ole kovin runsasta ja sen markkinointi lähes olematonta.
Ekomatkailu koostuu kolmesta osasta:
1. Luonnosta, joka pitää sisällään sen, että luonnossa liikkuminen ja jonkin luontokohteen tutkiminen (kuten esimerkiksi lintujen bongaus) ovat matkan pääasiallinen syy.
2. Ympäristökasvatuksellisuudesta, mikä tarkoittaa, että matkailija saa opetusta kestävästä kehityksestä sekä luontokohteista. Opetus voi olla muun muassa opetustauluja, opastettuja kierroksia tai kursseja.
3. Kestävästä kehityksestä, eli matkailun täytyy tapahtua sen periaatteiden mukaisesti. Matkailun tulee olla taloudellista, eikä se saa tuhota tai vahingoittaa ympäristöä tai paikalliskulttuureja.
Ekomatkailijat ovat erityisesti kiinnostuneita erämaamatkailusta, sekä koskemattomista alueista. Ekomatkailusta saatava hyöty on yleensä jotakin abstraktia kuten jännityksen ja kunnioituksen tuntemuksia, mielenrauhaa tai uusien asioiden oppimista.
Matkailun ympäristövastuullisuuden edistämiseksi on luotu useita globaaleja ja paikallisia sertifiointiohjelmia ja toimintaohjeita (esim. Agenda 21 for the Travel and Tourism Industry). Myös monet maailman johtavimmista matkailuyrityksistä ovat tietoisesti muuttaneet toimintaansa ympäristövastuullisemmaksi.

Ekomatkailun ongelmat

Ekomatkailun ongelmana voi olla matkailuyrittäjien rajoittunut tuntemus ekomatkailun periaatteista. Se mielletään lähinnä vain ympäristöystävällisenä matkailuna, joka tukee luonnonsuojelua. Yrittäjiltä puuttuu syvempi ymmärrys, jossa huomioon tulisi ottaa myös ympäristökasvatus ja sosiokulttuurinen kestävyys. Yrittäjien mielestä Suomella olisi kuitenkin potentiaalia ekomatkailun saralla. Koulutuksen puute kestävästä matkailusta ja ekomatkailusta on kuitenkin heikentänyt Suomen kilpailukykyä verrattaen esim. muihin Pohjoismaihin. Suomessa on myös harva asutus, syrjäinen sijainti, kalliit liikenneyhteydet ja kylmä ilmasto. Myös se, että matkailijat useammin valitsevat mieluummin tunnetun ja suositun matkakohteen tuntemattoman ja hankalasti saavutettavan kohteen sijaan on yksi tekijä, joka estää ekomatkailun kukoistamisen.

Ympäristövaikutukset

Ekomatkailun toimintaperiaatteisiin kuuluu myös seurata matkailun aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja estää tai pyrkiä korjaamaan jo aiheutuneita vahinkoja. Matkailusta aiheutuvat ympäristövaikutukset voivat olla välillisiä tai välittömiä, tilapäisiä tai pysyviä ja heikkoja tai voimakkaita. Haitalliset vaikutukset ympäristöön voidaan jakaa rakenteista tai matkailijoista johtuviin ongelmiin. Rakenteista johtuvia ongelmia ovat mm. ilmaan ja veteen joutuvat päästöt, melu, maisemavauriot ja matkailun vaatima infrastruktuuri. Matkailijoista johtuvia ongelmia ovat taas mm. tungos, liikenneruuhkat, roskaantuminen, melu ja maaston kuluminen.

Ekomatkailuyrityksen ei pelkästään tulisi keskittyä välttämään negatiivisia vaikutuksia, vaan sen tulisi pyrkiä tuottamaan ympäristölle ja paikalliselle väestölle myönteisiä vaikutuksia. Ne voivat ilmetä muun muassa työpaikkoina ja paikallisten palveluiden, ruoan ja osaamisen käytön lisääntymisenä, sekä paikallisen infrastruktuurin kehittymisenä.

Lähteet:

wikipedia.org

matkailu.luc.fi
wordpress.reilumatkailu.fi

Satu

Olipa kerran mörkö, joka asui Kukkalaaksossa. Hän oli kyllästynyt sen autioituneeseen olemukseen ja päätti lähteä lomalle. Niinpä hän pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja otti äkkilähdön Kanariansaarille. Heti lentokoneesta pois noustessaan mörkö huomasi kirkkaana loistavan auringon ja miedon kesätuulen joka viilenti hiukan niin kamalan kuumaa ja paikallaan seisovaa ilmaa.
"Tämä on juuri täydellinen paikka minulle", hän ajatteli ja otti paikkansa ihmisvirrassa, joka suuntasi kohti lentokenttää.
Mörkö hyppäsi lähimpään bussiin seuraten muita ihmisiä ja mietti, että minne tahansa se oli matkalla, sen täytyi olla hyvä suunta. Mörkö oli oikein rento ja stressitön otus, sillä elämä Kukkalaaksossa on hyvin rentoa ja stressitöntä.
Yhtäkkiä mörön vieressä istuva mies alkoi puhua: "Morjesta! Miä olen Heikki. Minnes hotelliin sää olet matkalla?"
Mörkö vastasi: "Örrrrrr", sillä hänen kommunikointitaitonsa olivat hyvin rajalliset. Tämän jälkeen mies nimeltään Heikki päätti jättää mörön rauhaan ajatellen, että kävipä taas huono tuuri päästä istumaan juoppolallin viereen. Mörkö ei tästä pahastunut, sillä hän oli tottunut yksinäisyyteen.
Bussimatka tuntui möröstä kestäneen jo ikuisuuden kun se ensi kerran pysähtyi. Iloisia vanhempia lapsineen ja eläkeläispariskuntia alkoi lapata ulos matkalaukkuineen. Ikkunasta mörkö näki kauniin vaaleanpunaiseksi rapatun rakennuksen, jonka parvekkeilta roikkui syvän aniliinin värisiä kukkia.
"Bougainvilleaa", mörkö ajatteli itsekseen, sillä hän jos joku tunsi kukkaset. Olihan hän sentään kotoisin Kukkalaaksosta. Niinpä mörkö nousi ja lähti bussista päättäen asettua aloilleen juuri sinne.
Koska mörkö oli ensimmäistä kertaa poissa kotoa, ei hän ollut tietoinen ihmisten tavoista ja käyttäytymismalleista. Niinpä sen sijaan, että hän olisi lähtenyt seuraamaan ihmisvilinää kohti hotellin aulaa hän päätti kiivetä rakennuksen seinää pitkin tutkimaan lähemmin parvekkeilla roikkuvia kasveja. Hän oli hyvin kiinnostunut kukista, niin kuin kuvitella saattaa. Puuskuttaen hän nousi ensimmäisen kerroksen parvekkeelle ja päätti kerätä kukat. Niinpä hän teki niistä oikein kauniin seppeleen. Hän kietoi seppeleen kaulaansa aivan kuin jotkut tekevät Hawaijilla, tai ainakin niin hän oli jostakin kuullut. Aurinko paahtoi kovasti ja mörölle alkoi tulla tukala olo paksun karvapeitteensä takia. Niinpä hän suunnisti parvekkeen ovesta sisälle hotellihuoneeseen. Lämmin ilma oli alkanut myös väsyttää mörköä, joten hän käpertyi kippuralle lähimmän sängyn päälle ja vaipui sen samantien uneen.
Mörkö heräsi unestaan kuullessaan kamalaa meteliä. Hän aukaisi silmänsä ja näki kaksi naista, jotka osottelivat häntä ja kiljuivat. Mörkö yritti pyytää heiltä anteeksi tungettelevaisuuttaan, mutta ainoa asia mitä hän sai sanottua oli "Raaaaaaaaaaah". Se säikäytti naiset vielä enemmän ja toinen heistä soitti hotellinjohtajalle. Hotellinjohtajalla ei kestänyt kauaa saapua paikalle. Hän näytti hyvin vihaiselta ja sanoi, että mörön täytyi poistua.
"Me emme voi majoittaa sinua. Erikoislaatuinen olemuksesi pelottaa asiakkaat", hän sanoi.
Masentuneena mörkö poistui hotellista.
Mörkö päätti lähteä rannalle. Hän oli kuullut hyviä asioita uimarannoista, vaikkei sellaista ollutkaan koskaan itse päässyt näkemään. Rannalle päästyään mörön henki oli lähellä salpautua. Meri. Meri oli kaunein asia, jonka hän oli koskaan nähnyt. Turkoosin sinisenä se kimmelti iltapäivän auringonvalossa ja silloin tällöin vaahtopäiset aallot iskivät rantaan huuhtoen pois lukuisat lasten jalanjäljet rantahietikosta. Kauempana, horisontin rajalla seilasi purjeveneitä ja mörön nenään tulvi suolan ja levän tuoksu. Mörkö käveli aivan vedentuntumaan ja kokeili käpälällään vettä. Se oli märkää ja inhoittavan tuntuista. Yhtäkkiä mörön valtasi kamala melankolinen tunne. Miksi hän ei tuntenut onnea ja helpotusta kuten hän oli odottanut. Mörön mielen valtasi kuvat kauniista Kukkalaaksosta viljavine kukkaniittyineen, lumihuippusine vuorineen ja kauniisti solisevine puroineen. Mörkö ymmärsi tuntevansa koti-ikävää. Mörkö istahti rantahietikolle surullisena ja istui siinä niin kaun, kunnes ihmiset alkoivat kaikota rannalta ravintoloihin syömään ja hotelleihinsa lepäämään ja kunnes aurinko alkoi painua merenrannan taakse ja ainoa ääni mitä hän kuuli oli meren loppumaton kohina. Ei tämä ollut paikka, jossa mörkö tahtoi olla. Mörkö päätti lähteä takaisin kotiin Kukkalaaksoon.
Kauempana rannalla mörkö huomasi kuumailmapallon. Hän käveli sen luo ja päätti sen olevan käypä matkaväline. Ei hän ollut ennen sellaisella tietenkään matkannut, mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Jo hetken päästä kuumailmapallo kohosi ilmaan ja jätti allensa rannan ja hotellit ja palmupuut. Mörkö suuntasi merelle ja antoi tuulen kuljettaa häntä kohti kotia.
Monia tunteja myöhemmin kuumailmapallo laskeutui Kukkalaaksoon. Mörkö katseli ympärillään heräävää luontoa ja sen tyyneyttä ja ajatteli, ettei tämän parempaa paikkaa olekaan. Vaikka hän asuikin laaksossa yksinään ystävinään ainoastaan metsien eläimet ja niittyjen kukkaset hän ymmärsi sen olevan ainoa paikka maailmassa, jossa hän halusi olla. Onnellisena mörkö kömpi pesäluolaansa ja näki värikkäitä unia lomamatkastaan Kanariansaarilla.

LOPPU.

Elokuva-arvostelu: Aamiainen Tiffanylla (1961)

Elokuva on sovitus Truman Capoten pienoisromaanista Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany's (1958)). Se kertoo Holly Golightly- nimisestä naisesta (Audrey Hepburn), joka elää 60- luvun New Yorkissa maksullisena seuralaisena ja jonka tavoitteena on päästä rikkaisiin naimisiin. Hollyn naapuriin muuttaa Paul Varjak- niminen kirjailija (George Peppard), joka pääsee seurailemaan Hollyn touhuja ja he ystävystyvät ja Varjak rakastuu Hollyyn. Juhlimista ja vapaata elämää rakastava Holly ei kuitenkaan pysty antautumaan miehelle.

Elokuva säilyy viihdyttävänä alusta loppuun asti. 60- luvun asut ja miljöö saavat katsojan hyvin virittymään retrotunnelmaan. Elokuvassa kuullaan myös Henry Mancinin säveltämä kappale 'Moon River' Hepburnin laulamana kitaralla säestäen.
Aamiainen Tiffanylla sammuttaa varmasti jokaisen romantiikannälkäisen janon eikä komediaakaan elokuvasta puutu.

1. koulunkäynti vaativaa(ko)

Mielestäni koulunkäyntiä ei voi suorasti leimata helpoksi tai haastavaksi, sillä ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia ja varmasti itse kukin kokee osan aineista helpoiksi ja toiset vaikeiksi. Kaikessa ei voi loistaa. Myös se, kuinka määrittää käsitteet helppo ja vaativa, vaikuttaa siihen millaiseksi koulunkäynnin kokee.

Nykyajan koulunkäyntiä sanotaan helpoksi, ja sitä se varmaan onkin verrattuna entiseen aikaan. Usein kuulee vanhempien ihmisten sanovan, että eihän siellä koulussa käydä enää kuin kääntymässä ja läksyjä tulee tuskin koskaan. Rennoksikin on kouluissa meno mennyt. Siellä ei enää pidetä sellaista kuria kun ennen vanhaan. Toisaalta taas nykyaikana tarvitaan sellaisiakin taitoja mitä ei ennen tarvittu, kuten atk-osaamista. Teknologiasta mitään ymmärtämättömillä voi olla hankaluuksia sopeutua kaikkeen mitä koulussa nykyään tehdään laitteilla. Tunneilla työskennellään koneilla ja iPadeilla ja pitäisi osata hallita kirjoitus- ja kuvankäsittelyohjelmat sekä powerpointit.

Liian helpoksi koulunkäynnin voi kokea varsinkin alemmilla asteilla kuten yläasteella kun kaikissa aineissa keskitytään vain yleistietoon ja taide- ja taitoaineita on runsaasti, Yläasteella ei myöskään ole mahdollista valita syventäviä kursseja, jotta opiskeluun saisi vähän haastetta. Ahkera opiskelija saattaa pitää opiskelua tylsänä ja etenemistä hitaana ja tuntea koulunkäynnin mielettömäksi kun pienikin haasteellisuus jää uupumaan. Liian helpoksi koulunkäynnin voi myös mieltää jos olo alkaa tuntua kovin flegmaattiselta opettajavetoisten tuntien takia. Kurssit voi päästä läpi vain periaatteessa nukkumalla tunneilla, varsinkin jos motivaatiota loistosuorituksiin ei ole.
Ihmiset, jotka sanovat että koulunkäynti on liian vaativaa ovat mitä luultavimmin niitä, jotka eivät edes jaksa yrittää. Lähinnä koulumenestys on kuitenkin kiinni vain siitä, kuinka paljon jaksaa panostaa ja lukea. Tietenkin huonomuistisemmilla menestys voi olla haastavampaa saavuttaa, puhumattakaan henkilöistä joilla on lukihäiriö tai joku muu haitta kuten hahmottamis- tai keskittymisongelmia. Myös ne, jotka stressaantuvat helposti voivat kokea koulun hankalaksi kun pitäisi samaan aikaan hoitaa paljon asioita ja tehdä töitä kotonakin ja sitten sitä lamaantuu kokonaan eikä saa aikaiseksi mitään kunnes kaikki kasaantuu ja lopputulos on maksimissaan välttävää, Vaikka itsessään koulunkäynti koettaisiinkin kohtalaisen helpoksi tai enintäänkin hieman haastavaksi, niin esimerkiksiki lukiossa ylioppilaskirjoitukset voivat tuntua liian vaativilta. Ne kun vaativat todellista paneutumista asiaan hyvän arvosanan saavuttamiseksi ja varsinkin reaaliaineissa kursseja voi olla lähellä kymmentä, kaikki täynnä asiaa.
Myös se mitä opiskelee voi vaikuttaa siihen ajatteleeko koulun liian hankalaksi, Itse pidän matemaattis- ja tiedeaineita hyvin hankalina itselleni enkä niistä mitään ymmärrä. Jos olisin lyhyen matikan sijaan valinnut pitkän ja ottanut päälle vielä valinnaisia kursseja kemiaa tai fysiikkaa, pitäisin varmasti koulunkäyntiä erittäin vaativana.
Myös täydellisyyteen pyrkiville voi koulunkäynti tuntua haastavalta kun kaikesta pitäisi saada huippuarvosanoja ja opiskeltava asiaan kunnolla panostaen liki maanisesti.
Minusta koulunkäynti ei ole liian helppoa eikä toisaalta liian hankalaakaan. Osa kursseista on mielestäni helppoja, lähinnä sellaiset joissa ei tarvitse tehdä mitään erikoista kun vain kuunnella opettajaa. Osa kursseista on vaikeampia, jolloin asiaan täytyy kunnolla panostaa ymmärtääkseen ja sisäistääkseen sen. En ole kuitenkaan vielä toistaiseksi kohdannut ylitsepääsemättömän haastavaa koulunkäyntiä sinä aikana kun olen kouluja käynyt.

Mielipidekirjoitus

Vuoden alussa linja-auto vuoroja vähennettiin taas. Niistä on pauhattu paljon niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin. Voisi sanoa, ettei niitä alunperinkään ollut tarpeeksi. Erityisesti linja numero kakkosen ja ykkösen vuorot ovat tärkeitä ihmisille joiden täytyy päästä keskustaan töihin tai kouluun. Viikonloppu iltaisinkaan linja-autoja tuskin enää kulkee ollenkaan joillakin linjoilla kello 10 jälkeen, jolloin turvautuminen 5 kertaa kalliimpaan taksiin on joskus välttämäntöntä. Joitakin aikaisempia aamuvuorojakin vähennettiin, mikä voi aiheuttaa suurta närkästystä autottomien työssäkäyjien keskuudessa.
Positiivisena yllätyksenä samaan aikaan lippujen hinnat alenivat. Yli kolmen euron kertalippuhinnasta liput laskivat tasaan 3 euroon. Lippujen halpeneminen on kuitekin väärä tapa yrittää saada ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä, kun samaan aikaan tärkeitä vuoroja karsitaan pois.
Kaupungin tulisi pitää huolta opiskelijoiden ja autottomien eduista ja hyvin toimiva joukkoliikenne olisi mainio tapa tehdä tämä. Oman auton omistamista ei tulisi pitää välttämättömyytenä ja vaivaton tapa liikkua kaupungissa pitäisi olla kaikkien, niin autollisten kuin autottomienkin etuoikeus.