Artikkeli

EKOMATKAILU

Ekomatkailulla tarkoitetaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaista matkustelua luonnossa. Matkailija samalla saa myös ympäristökasvatusta. Ekoturisti kohtaa luonnon sellaisena kun se on ilman, että sen ominaispiirteet muuttuvat matkan aikana tai sen jälkeen. Ekoturismin piirteitä ovat lähipalveluiden käyttö, pienissä ryhmissä matkustaminen, paikallisten oppaiden käyttö, sekä matkustaminen ilman moottoriajoneuvoja.
Kansainvälinen ekomatkailuyhdistys (The International Ecotourism Society, 1990) on määritellyt ekomatkailun luontoalueille suuntautuvaksi vastuulliseksi matkailuksi, joka suojelee ympäristöä ja ylläpitää tai edesauttaa paikallisten asukkaiden hyvinvointia.
Ekomatkailu on nopeasti kasvava matkailun osa-alue. Suomessa se ei kuitenkaan ole kovin runsasta ja sen markkinointi lähes olematonta.
Ekomatkailu koostuu kolmesta osasta:
1. Luonnosta, joka pitää sisällään sen, että luonnossa liikkuminen ja jonkin luontokohteen tutkiminen (kuten esimerkiksi lintujen bongaus) ovat matkan pääasiallinen syy.
2. Ympäristökasvatuksellisuudesta, mikä tarkoittaa, että matkailija saa opetusta kestävästä kehityksestä sekä luontokohteista. Opetus voi olla muun muassa opetustauluja, opastettuja kierroksia tai kursseja.
3. Kestävästä kehityksestä, eli matkailun täytyy tapahtua sen periaatteiden mukaisesti. Matkailun tulee olla taloudellista, eikä se saa tuhota tai vahingoittaa ympäristöä tai paikalliskulttuureja.
Ekomatkailijat ovat erityisesti kiinnostuneita erämaamatkailusta, sekä koskemattomista alueista. Ekomatkailusta saatava hyöty on yleensä jotakin abstraktia kuten jännityksen ja kunnioituksen tuntemuksia, mielenrauhaa tai uusien asioiden oppimista.
Matkailun ympäristövastuullisuuden edistämiseksi on luotu useita globaaleja ja paikallisia sertifiointiohjelmia ja toimintaohjeita (esim. Agenda 21 for the Travel and Tourism Industry). Myös monet maailman johtavimmista matkailuyrityksistä ovat tietoisesti muuttaneet toimintaansa ympäristövastuullisemmaksi.

Ekomatkailun ongelmat

Ekomatkailun ongelmana voi olla matkailuyrittäjien rajoittunut tuntemus ekomatkailun periaatteista. Se mielletään lähinnä vain ympäristöystävällisenä matkailuna, joka tukee luonnonsuojelua. Yrittäjiltä puuttuu syvempi ymmärrys, jossa huomioon tulisi ottaa myös ympäristökasvatus ja sosiokulttuurinen kestävyys. Yrittäjien mielestä Suomella olisi kuitenkin potentiaalia ekomatkailun saralla. Koulutuksen puute kestävästä matkailusta ja ekomatkailusta on kuitenkin heikentänyt Suomen kilpailukykyä verrattaen esim. muihin Pohjoismaihin. Suomessa on myös harva asutus, syrjäinen sijainti, kalliit liikenneyhteydet ja kylmä ilmasto. Myös se, että matkailijat useammin valitsevat mieluummin tunnetun ja suositun matkakohteen tuntemattoman ja hankalasti saavutettavan kohteen sijaan on yksi tekijä, joka estää ekomatkailun kukoistamisen.

Ympäristövaikutukset

Ekomatkailun toimintaperiaatteisiin kuuluu myös seurata matkailun aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja estää tai pyrkiä korjaamaan jo aiheutuneita vahinkoja. Matkailusta aiheutuvat ympäristövaikutukset voivat olla välillisiä tai välittömiä, tilapäisiä tai pysyviä ja heikkoja tai voimakkaita. Haitalliset vaikutukset ympäristöön voidaan jakaa rakenteista tai matkailijoista johtuviin ongelmiin. Rakenteista johtuvia ongelmia ovat mm. ilmaan ja veteen joutuvat päästöt, melu, maisemavauriot ja matkailun vaatima infrastruktuuri. Matkailijoista johtuvia ongelmia ovat taas mm. tungos, liikenneruuhkat, roskaantuminen, melu ja maaston kuluminen.

Ekomatkailuyrityksen ei pelkästään tulisi keskittyä välttämään negatiivisia vaikutuksia, vaan sen tulisi pyrkiä tuottamaan ympäristölle ja paikalliselle väestölle myönteisiä vaikutuksia. Ne voivat ilmetä muun muassa työpaikkoina ja paikallisten palveluiden, ruoan ja osaamisen käytön lisääntymisenä, sekä paikallisen infrastruktuurin kehittymisenä.

Lähteet:

wikipedia.org

matkailu.luc.fi
wordpress.reilumatkailu.fi

Satu

Olipa kerran mörkö, joka asui Kukkalaaksossa. Hän oli kyllästynyt sen autioituneeseen olemukseen ja päätti lähteä lomalle. Niinpä hän pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja otti äkkilähdön Kanariansaarille. Heti lentokoneesta pois noustessaan mörkö huomasi kirkkaana loistavan auringon ja miedon kesätuulen joka viilenti hiukan niin kamalan kuumaa ja paikallaan seisovaa ilmaa.
"Tämä on juuri täydellinen paikka minulle", hän ajatteli ja otti paikkansa ihmisvirrassa, joka suuntasi kohti lentokenttää.
Mörkö hyppäsi lähimpään bussiin seuraten muita ihmisiä ja mietti, että minne tahansa se oli matkalla, sen täytyi olla hyvä suunta. Mörkö oli oikein rento ja stressitön otus, sillä elämä Kukkalaaksossa on hyvin rentoa ja stressitöntä.
Yhtäkkiä mörön vieressä istuva mies alkoi puhua: "Morjesta! Miä olen Heikki. Minnes hotelliin sää olet matkalla?"
Mörkö vastasi: "Örrrrrr", sillä hänen kommunikointitaitonsa olivat hyvin rajalliset. Tämän jälkeen mies nimeltään Heikki päätti jättää mörön rauhaan ajatellen, että kävipä taas huono tuuri päästä istumaan juoppolallin viereen. Mörkö ei tästä pahastunut, sillä hän oli tottunut yksinäisyyteen.
Bussimatka tuntui möröstä kestäneen jo ikuisuuden kun se ensi kerran pysähtyi. Iloisia vanhempia lapsineen ja eläkeläispariskuntia alkoi lapata ulos matkalaukkuineen. Ikkunasta mörkö näki kauniin vaaleanpunaiseksi rapatun rakennuksen, jonka parvekkeilta roikkui syvän aniliinin värisiä kukkia.
"Bougainvilleaa", mörkö ajatteli itsekseen, sillä hän jos joku tunsi kukkaset. Olihan hän sentään kotoisin Kukkalaaksosta. Niinpä mörkö nousi ja lähti bussista päättäen asettua aloilleen juuri sinne.
Koska mörkö oli ensimmäistä kertaa poissa kotoa, ei hän ollut tietoinen ihmisten tavoista ja käyttäytymismalleista. Niinpä sen sijaan, että hän olisi lähtenyt seuraamaan ihmisvilinää kohti hotellin aulaa hän päätti kiivetä rakennuksen seinää pitkin tutkimaan lähemmin parvekkeilla roikkuvia kasveja. Hän oli hyvin kiinnostunut kukista, niin kuin kuvitella saattaa. Puuskuttaen hän nousi ensimmäisen kerroksen parvekkeelle ja päätti kerätä kukat. Niinpä hän teki niistä oikein kauniin seppeleen. Hän kietoi seppeleen kaulaansa aivan kuin jotkut tekevät Hawaijilla, tai ainakin niin hän oli jostakin kuullut. Aurinko paahtoi kovasti ja mörölle alkoi tulla tukala olo paksun karvapeitteensä takia. Niinpä hän suunnisti parvekkeen ovesta sisälle hotellihuoneeseen. Lämmin ilma oli alkanut myös väsyttää mörköä, joten hän käpertyi kippuralle lähimmän sängyn päälle ja vaipui sen samantien uneen.
Mörkö heräsi unestaan kuullessaan kamalaa meteliä. Hän aukaisi silmänsä ja näki kaksi naista, jotka osottelivat häntä ja kiljuivat. Mörkö yritti pyytää heiltä anteeksi tungettelevaisuuttaan, mutta ainoa asia mitä hän sai sanottua oli "Raaaaaaaaaaah". Se säikäytti naiset vielä enemmän ja toinen heistä soitti hotellinjohtajalle. Hotellinjohtajalla ei kestänyt kauaa saapua paikalle. Hän näytti hyvin vihaiselta ja sanoi, että mörön täytyi poistua.
"Me emme voi majoittaa sinua. Erikoislaatuinen olemuksesi pelottaa asiakkaat", hän sanoi.
Masentuneena mörkö poistui hotellista.
Mörkö päätti lähteä rannalle. Hän oli kuullut hyviä asioita uimarannoista, vaikkei sellaista ollutkaan koskaan itse päässyt näkemään. Rannalle päästyään mörön henki oli lähellä salpautua. Meri. Meri oli kaunein asia, jonka hän oli koskaan nähnyt. Turkoosin sinisenä se kimmelti iltapäivän auringonvalossa ja silloin tällöin vaahtopäiset aallot iskivät rantaan huuhtoen pois lukuisat lasten jalanjäljet rantahietikosta. Kauempana, horisontin rajalla seilasi purjeveneitä ja mörön nenään tulvi suolan ja levän tuoksu. Mörkö käveli aivan vedentuntumaan ja kokeili käpälällään vettä. Se oli märkää ja inhoittavan tuntuista. Yhtäkkiä mörön valtasi kamala melankolinen tunne. Miksi hän ei tuntenut onnea ja helpotusta kuten hän oli odottanut. Mörön mielen valtasi kuvat kauniista Kukkalaaksosta viljavine kukkaniittyineen, lumihuippusine vuorineen ja kauniisti solisevine puroineen. Mörkö ymmärsi tuntevansa koti-ikävää. Mörkö istahti rantahietikolle surullisena ja istui siinä niin kaun, kunnes ihmiset alkoivat kaikota rannalta ravintoloihin syömään ja hotelleihinsa lepäämään ja kunnes aurinko alkoi painua merenrannan taakse ja ainoa ääni mitä hän kuuli oli meren loppumaton kohina. Ei tämä ollut paikka, jossa mörkö tahtoi olla. Mörkö päätti lähteä takaisin kotiin Kukkalaaksoon.
Kauempana rannalla mörkö huomasi kuumailmapallon. Hän käveli sen luo ja päätti sen olevan käypä matkaväline. Ei hän ollut ennen sellaisella tietenkään matkannut, mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Jo hetken päästä kuumailmapallo kohosi ilmaan ja jätti allensa rannan ja hotellit ja palmupuut. Mörkö suuntasi merelle ja antoi tuulen kuljettaa häntä kohti kotia.
Monia tunteja myöhemmin kuumailmapallo laskeutui Kukkalaaksoon. Mörkö katseli ympärillään heräävää luontoa ja sen tyyneyttä ja ajatteli, ettei tämän parempaa paikkaa olekaan. Vaikka hän asuikin laaksossa yksinään ystävinään ainoastaan metsien eläimet ja niittyjen kukkaset hän ymmärsi sen olevan ainoa paikka maailmassa, jossa hän halusi olla. Onnellisena mörkö kömpi pesäluolaansa ja näki värikkäitä unia lomamatkastaan Kanariansaarilla.

LOPPU.

Elokuva-arvostelu: Aamiainen Tiffanylla (1961)

Elokuva on sovitus Truman Capoten pienoisromaanista Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany's (1958)). Se kertoo Holly Golightly- nimisestä naisesta (Audrey Hepburn), joka elää 60- luvun New Yorkissa maksullisena seuralaisena ja jonka tavoitteena on päästä rikkaisiin naimisiin. Hollyn naapuriin muuttaa Paul Varjak- niminen kirjailija (George Peppard), joka pääsee seurailemaan Hollyn touhuja ja he ystävystyvät ja Varjak rakastuu Hollyyn. Juhlimista ja vapaata elämää rakastava Holly ei kuitenkaan pysty antautumaan miehelle.

Elokuva säilyy viihdyttävänä alusta loppuun asti. 60- luvun asut ja miljöö saavat katsojan hyvin virittymään retrotunnelmaan. Elokuvassa kuullaan myös Henry Mancinin säveltämä kappale 'Moon River' Hepburnin laulamana kitaralla säestäen.
Aamiainen Tiffanylla sammuttaa varmasti jokaisen romantiikannälkäisen janon eikä komediaakaan elokuvasta puutu.