Artikkeli

EKOMATKAILU

Ekomatkailulla tarkoitetaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaista matkustelua luonnossa. Matkailija samalla saa myös ympäristökasvatusta. Ekoturisti kohtaa luonnon sellaisena kun se on ilman, että sen ominaispiirteet muuttuvat matkan aikana tai sen jälkeen. Ekoturismin piirteitä ovat lähipalveluiden käyttö, pienissä ryhmissä matkustaminen, paikallisten oppaiden käyttö, sekä matkustaminen ilman moottoriajoneuvoja.
Kansainvälinen ekomatkailuyhdistys (The International Ecotourism Society, 1990) on määritellyt ekomatkailun luontoalueille suuntautuvaksi vastuulliseksi matkailuksi, joka suojelee ympäristöä ja ylläpitää tai edesauttaa paikallisten asukkaiden hyvinvointia.
Ekomatkailu on nopeasti kasvava matkailun osa-alue. Suomessa se ei kuitenkaan ole kovin runsasta ja sen markkinointi lähes olematonta.
Ekomatkailu koostuu kolmesta osasta:
1. Luonnosta, joka pitää sisällään sen, että luonnossa liikkuminen ja jonkin luontokohteen tutkiminen (kuten esimerkiksi lintujen bongaus) ovat matkan pääasiallinen syy.
2. Ympäristökasvatuksellisuudesta, mikä tarkoittaa, että matkailija saa opetusta kestävästä kehityksestä sekä luontokohteista. Opetus voi olla muun muassa opetustauluja, opastettuja kierroksia tai kursseja.
3. Kestävästä kehityksestä, eli matkailun täytyy tapahtua sen periaatteiden mukaisesti. Matkailun tulee olla taloudellista, eikä se saa tuhota tai vahingoittaa ympäristöä tai paikalliskulttuureja.
Ekomatkailijat ovat erityisesti kiinnostuneita erämaamatkailusta, sekä koskemattomista alueista. Ekomatkailusta saatava hyöty on yleensä jotakin abstraktia kuten jännityksen ja kunnioituksen tuntemuksia, mielenrauhaa tai uusien asioiden oppimista.
Matkailun ympäristövastuullisuuden edistämiseksi on luotu useita globaaleja ja paikallisia sertifiointiohjelmia ja toimintaohjeita (esim. Agenda 21 for the Travel and Tourism Industry). Myös monet maailman johtavimmista matkailuyrityksistä ovat tietoisesti muuttaneet toimintaansa ympäristövastuullisemmaksi.

Ekomatkailun ongelmat

Ekomatkailun ongelmana voi olla matkailuyrittäjien rajoittunut tuntemus ekomatkailun periaatteista. Se mielletään lähinnä vain ympäristöystävällisenä matkailuna, joka tukee luonnonsuojelua. Yrittäjiltä puuttuu syvempi ymmärrys, jossa huomioon tulisi ottaa myös ympäristökasvatus ja sosiokulttuurinen kestävyys. Yrittäjien mielestä Suomella olisi kuitenkin potentiaalia ekomatkailun saralla. Koulutuksen puute kestävästä matkailusta ja ekomatkailusta on kuitenkin heikentänyt Suomen kilpailukykyä verrattaen esim. muihin Pohjoismaihin. Suomessa on myös harva asutus, syrjäinen sijainti, kalliit liikenneyhteydet ja kylmä ilmasto. Myös se, että matkailijat useammin valitsevat mieluummin tunnetun ja suositun matkakohteen tuntemattoman ja hankalasti saavutettavan kohteen sijaan on yksi tekijä, joka estää ekomatkailun kukoistamisen.

Ympäristövaikutukset

Ekomatkailun toimintaperiaatteisiin kuuluu myös seurata matkailun aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja estää tai pyrkiä korjaamaan jo aiheutuneita vahinkoja. Matkailusta aiheutuvat ympäristövaikutukset voivat olla välillisiä tai välittömiä, tilapäisiä tai pysyviä ja heikkoja tai voimakkaita. Haitalliset vaikutukset ympäristöön voidaan jakaa rakenteista tai matkailijoista johtuviin ongelmiin. Rakenteista johtuvia ongelmia ovat mm. ilmaan ja veteen joutuvat päästöt, melu, maisemavauriot ja matkailun vaatima infrastruktuuri. Matkailijoista johtuvia ongelmia ovat taas mm. tungos, liikenneruuhkat, roskaantuminen, melu ja maaston kuluminen.

Ekomatkailuyrityksen ei pelkästään tulisi keskittyä välttämään negatiivisia vaikutuksia, vaan sen tulisi pyrkiä tuottamaan ympäristölle ja paikalliselle väestölle myönteisiä vaikutuksia. Ne voivat ilmetä muun muassa työpaikkoina ja paikallisten palveluiden, ruoan ja osaamisen käytön lisääntymisenä, sekä paikallisen infrastruktuurin kehittymisenä.

Lähteet:

wikipedia.org

matkailu.luc.fi
wordpress.reilumatkailu.fi